sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

lyhyestä ilosta pitkä itku

Jepaje. Tosi monta hyvää ja onnistunutta päivää, olin saanu tosi paljon aikaseks. Ja sitten se tapahtu.
Olin kuvailees pihalla koiran kanssa, kunnes sitten ku piti sisälle mennä, se meni ihan veteläksi. Se vaan makas, ähisi ja huohotti. Sen silmistä näki, että sitä sattuu. (Kyllä, tunnistan koirani silmistä sen kivut) Mulle tietenkin iski paniikki, ja soitin sitten tädille, joka on pieneläinhoitaja. Oltiin sitten klinikalla kahdesta viiteen, koira tiputuksessa ja kaikenmaailman letkuissa. Tatin veriarvot oli ihan sekasin ja jotku maksa-arvot ihan pilvissä. (eli sen maksa oli ihan sokissa siitä allergisesta reaktiosta) Siellä me istuttiin käytävällä sylikkäin, koira niin kippurassa kun vaan voi olla mun sylissä. Lopulta sitten saatiin selville, että se oli anafylaktinen sokki allergisesta reaktiosta. Ne epäili, että sitä on purru joku, vaikkei sillä ollukkaa missään mitään turvotusta. Jollen ois soittanu mun tädille, mussukka olis luultavasti nyt kuollut. Tällasta se elämä on. Helvetin ennalta-arvaamatonta. MUTTA. Nyt voi koira hyvin ja nukkuu tuossa mun penkin alla. Onni onnettomuudessa.

Ninski kiittää ja kuittaa mo






5 kommenttia:

  1. Hyvä ettei käyny pahemmi!o:

    VastaaPoista
  2. Hui hitsi, sait mut säikähtämään liikaa. Luulin et se ois.. Kuollu. ): Onneks ei tosiaan käynyt pahemmin. Elääkö nyt koira muuten ihan normaali elämää vai onko jotain jälkikipuha? Ja muuten, sun blogi on sairaan hieno ja koirasi on söpö. :3

    VastaaPoista
  3. Voi aaaws kuinka söpö koiraa :3
    Ja ääh, huh, onneks ei sattunu koiralle mitään "pahempaa" ! :)
    & söpö nimi tällä blogilla :33

    VastaaPoista
  4. Hui kauheeta, onneks ei käyny mitään!

    VastaaPoista