Mulla on sellanen epätavallinen, haikee fiilis. Tää on täydellinen pieni hetki, josta mä nautin täysin siemauksin. Musta tuntuu, että oon vihdoin tajunnu mun elämäni merkityksen. Musta tuntuu, että oon vihdoin kasvanut henkisesti. En enää oo niin riippuvainen muista, selviin yksinkin käyttämällä omia pikku-aivojani. Ja oon tässä lähiaikoina tajunnut, että mä todellakin olen oikealla alalla. Mut on luotu lähihoitajaks, vaikka en olekaan vielä varma haluanko vanhainkotiin vai päiväkotiin töihin. (kyllä, oon alkanut harkita tota vanhustyötä entistä enemmän, hmm) Mä olen pitkästä aikaa aidosti onnellinen. Pitkästä aikaa nautin elämästä. Tuntuu, että teen mä mitä vaan, kaikki järjestyy. Mikään tai kukaan ei voi kaataa mua tai pilata mun hetkeä.Vaikka kaikki painaa päälle, en jaksa stressata mitään. Vaikka tänäänkin olin työharjottelussa ja menin sieltä suoraan lukioon ja lukiosta nukkumaan ja kuudelta amikseen, niin se ei haittaa mua. Tää on ihan outo tunne mulle, koska oon tän viimeset kaks kuukautta stressannut kaikesta mahdollisesta ja halunnut vaan luovuttaa kaiken. Rakastuin tähän tunteeseen, toivottavasti tää ei katoo mihinkään. ♥
Ja todellakin on outo fiilis, kuuntelen biisejä, joita soittelin ennen kesälomaa vanhuksille vanhainkodiissa. Whatta fuck.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti