Oon ihan sekasin. Tämän päiväkotikeikan jälkeen oon ollut todella hämilläni. Aivan kuin olisin kadottanut itseni tän kuukauden aikana. En enää tiedä mistään mitään. Elän vaan päivä kerrallaan ja katson, mihin tuuli mut kulloinkin kuljettaa.
Tuntuu, että kaikilla mun ikäsillä on jo selkeät suunnitelmat elämänsä suhteen. Toiset on töissä, toiset opiskelevat ammattikorkeassa tai yliopistossa itselleen täydellistä ammattia. Kaikki tietävät, mitä elämältään haluavat ja minne suuntaavat seuraavaksi....Ja sitten oon mä. Mulla ei ole mitään käryä, mitä mä haluan opiskella, millasta työtä haluan tehdä tai mitä merkitystä ylipäätänsä mun elämällä on. Tuntuu, että meen vaan virran mukana jonnekin, en edes tiedä minne. Kaikki vaan painostamaan tekemään eri asioita, ja ne saa mut entistä enemmän sekaisin. Mun pitäisi _itse_ päättää asioista ja saada selkoa ajatuksistani, eikä asiaa auta yhtään se, että jokasella perheenjäsenellä on oma (ja tietenkin omasta mielestään ainoa oikea) mielipide siitä, miten mun kuuluisi elää elämäni.
Btw, jos haluatte seurata mua, niin tästä pääset mun instagramiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti