Jotenkin tuntuu, että oon kohdannut ''elämäni käännekohdan''. Ennen elämä oli helppoa, vastuutonta ja huoletonta. Tuntuu, etten nykyään muuta teekään, kuin mieti tulevaisuutta, huolehdi siitä, miten saan rahaa siihen, tähän ja tuohon ja mieti, että mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Pitäisi olla aikuinen, toimia kuin aikuiset ihmiset toimii.
Mulla on ihan hirveästi vaihtoehtoja, joita elämässäni voisin tehdä. Jos haen ammattikorkeaan, vaihtoehtoina olisivat sosionomi, sairaanhoitaja tai ensihoitaja. Toisaalta mieleni tekisi lähteä matkustelemaan. Haluan päästä käyttämään englantiani ja haluan uusia tuttavuuksia ja elämyksiä. Argh, niin vaikeeta!
Ja sekin vielä. että jotkut saatanan epämääräset kivut on nyt vallanneet mut. Jotai nivel-/tai luustokipua tää on, sen verran vihlovaa ja voimakasta se on. Kipu lähtee selästä ja säteilee jalkaan asti ja mm. lonkka on nyt niin huonossa hapessa, että oon valvonut puolet öistä. Mulla on tosi usein huono olo, oon koko ajan väsynyt. Kipulääkekään ei kovin auta, joten viimenen vaihtoehto on sitten vissiin se lekuri. Tosin arvauskeskukseen en ole menossa....
//Koirapäivityksiä//: Hoho, tuntuu että omilta murheiltani en ole kovastikaan karvaturreista höpötellut, joten: Pikkupallero täytti kaksi viikkoa sitten 6kk! Ollaan ihan hirmusti edistytty, tyttö osaa jo istua, seisoa, ''paikka'', ja mennä maahan ja joten kuten kuten myös antaa tassua. Agilityä ollaan aloiteltu, vaikkei periaatteessa ton ikäistä saisi vielä paljon hyppyyttää. Ollaan kuitenkin opeteltu suunnilleen kaikki esteet, kontakteja harjoiteltu ja ihan vähän matalia hyppyä. Niin taitava vauva. ♥ Vanhemman kanssa perjantaina kisaamaan!
Aa, niin ja saatte tyytyä noloihin puhelinkuviin, koska kamerasta akku loppu ja laturi häviksissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti