Haa, alkaahan se päivä paistaa tänne risukasaankin. Oon tosiaan alottanut puolen vuoden pestin eräässä päiväkodissa, esikouluryhmän lastenhoitajana. Työttömyys on siis mennyttä päivää, halleluja! Mun piti helmikuussa päättää jäänkö Suomeen lastenhoitajan pestiin, vai lähdenkö Saksaan au pairiksi erääseen suomalaiseen perheeseen. Oli oikeesti varmaan elämäni yksi vaikeimmista päätöksistä, sillä oon aina halunnut ulkomaille, mutta toisaalta se parin tonnin palkka houkutti kans aika kamalasti. Päädyin sitten parin seikan jälkeen jäämään Suomeen ja syksyllä, kun pesti loppuu täällä niin tämä naikkonen sanoo hyvästit Suomen kalsealle syystalvelle ja hurauttaa Turkkiin!
En oikeastaan osaa vielä edes sanoa tykkäänkö olla siellä vaiko en, osa työkavereista on ihania, osa ihan heleevetin ärsyttäviä. Vähän sama lapsien kohdalla, kaikki on niin lutusia, mutta kuten vähän joka paikassa, sielläkin on niitä erityisemmän tuen tarpeessa olevia muksuleita, joiden kanssa mun tunnetusti hyvinkin hyvä kärsivällisyyteni on koetuksella.... Tuntuu, että oon saanu päiviini enemmän sisältöä töiden kautta, mutta toisaalta tuntuu että se vie puhtia harrastuksilta ja kotona olemiselta, kun oon ihan poikki työpäivien jälkeen. Toisaalta siihen ehkä ajan kanssa tottuu paremmin ja ehkä sitten jaksaakin paremmin. Hah, en haluaisi aina ruikuttaa mutta kaipaan niitä pitkiä aamu-unia....
Ah ja rakastan kun kevät (ja kesä!!) on tulossa kovaa vauhtia, lumet on sulanut ja aurinko paistaa, mielikin nousee samalla! ++ Toi alempi kaljurotta aka koiravauva täyttää huomenna 11 kuukautta, hitsi kun aika menee nopeasti!
En oikeestaan tiedä mitä kirjottaa, joten ajattelin taas vaan ilmotella että hengissä ollaan, jee..... Maybe someday saan viel jotain inspistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti