Oon tässä vuoden sisällä kyseenalaistanut lähes kaiken mun elämässä, oon ollut tosi pihalla mun unelmista, tavoitteista ja omasta itsestäni. Mun mielipiteet on vaihtuneet (ja vaihtuu edelleen) laidasta laitaan, mutta vihdoin mun elämän suunta alkaa valjeta mulle pala palalta, piece by piece. Niin idiootilta kuin se kuulostaakin, tajusin mun unelman äsken televisiosta jotain muotiliikkeen mainosta katseltaessa, ja mulle tuli fiilis, että mä haluan vielä joskus kävellä tuota samaa katua, kokea tuon fiiliksen ja tuntea itseni vapaaksi ja onnelliseksi.
Oon aina luullut, että mun unelmana on hankkia lapsia ja perustaa perhe nuorena, hankkia ihana ammatti, jossa voisin olla seuraavat 20 vuotta - sitoutua yhteen ihmiseen, paikkaan ja rutiiniin. Ja se ammatti on ollut sairaanhoitaja/ensihoitaja. Ei, ei se olekaan sitä mitä mä haluan. En halua välttämättä lähteä vielä opiskelemaan, enkä ainakaan hoitoalaa, en halua vielä lasta enkä halua vielä sitoutua kehenkään tai mihinkään.
Se mitä mä oikeasti ja palavasti haluan tehdä on matkusteleminen. Haluan vierailla mahdollisimman monessa maassa, tutustua erilaisiin ihmisiin, tutustua kulttuureihin, oppia erilaisia kieliä ja saada uusia kokemuksia, mahdollisesti tutusta ulkomaisiin työmahdollisuuksiin ja yksinkertaisesti nauttia hetkestä, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.
Kun tämä pesti loppuu, lähden Turkkiin. Sen jälkeen en tiedä mitä elämässäni teen, toivottavasti ja luultavasti jatkan matkustamista, yksin tai mahdollisesti joku ihminen rinnallani. Mä en halua jämähtää tylsiin rutiineihin, en vaan halua.
Kuulostan kamalalta yoloinfinite14vteinipissishipstalissulta, yh en osaa ilmaista itseäni, anteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti